helvetistmo!

Taivaasta ja helvetistä puhutaan kuolemanjälkeisen elämän yhteydessä, syntinen heitetään helvettiin ja uskovalle luvataan paikka taivaassa. Ah, sielä missä iskee onni ja autuus, ikuisesti. Itse näen asian hieman erilaisesti(en ole tosissani vielä miettinyt kuolemaaa ja kaikkea siihen liittyvää, johtunee siitä). Taivas(lausu:paratiisi) ja helvetti(lausu:HELVETTI) on mielentiloja. En tarkota mielentiloja kuten unisuus, luovuus, vittuuntuneisuus, jnejne; vaan pakonomaisina sielun tiloina. Sillä tarkoitan sitä, että jokainen voi elää keskenään helvetissä tai taivaassa. Se ei kysy elämäntilannetta, ihmissuhteita, mielenkiinnonkohteita. Se on niinku jokasen oma juttu.

Taivaassa elelevät ihmiset ovat oikeasti sinut ittensä, elämänsä, elämänsä miljöön ja tekemiensä asioiden kanssa. En puhu hyväpalkkasisita toimistotytöistä enkä liikemiehistä joilla kotona omakotitalossa odottaa koira ja kaks mukulaa. Niin ja se vaimo tai mies. Enkä meinaa suoraan niitäkään joille omistaisin biisin "Mä oon niin leija" {...voit päästä messiin jos luuttut kannen vekara ja kuvaat ku mä hoidan monta murua mun huonees kerrallaan...}. Toki edellämainitsemani demostraatiopersoonatkin voivat elellä taivaassa, uskallan väittää ettei kovinkaan usea. Sellainen ihminen jonka sisällä elää taivas, muhii autuus ei välttämättä näytä sitä. Sen vaan tuntee[jos tajuu mistään mitään]. Taivaaseen pääsy ei valitettavasti aina ole itsestä kiinni. Maapallollamme kun asetellaan muotteihin, sisällytetään normit ja halut jokaseen pieneen eliöön. Yhtään pelokkaammat tai vähemmän vahvat persoonat tuskin uskaltavat tai edes kokevat oikeudekseen räjäyttää pakan ja muotoilla muotin uusiksi. Jos ulkoiset asiat ovat hyvin tällä laajalla stereotypialla voivat he elää hyvän, onnellisen elämän ja päästä siinä pitkälle. He vaan hautaavat ja unohtavat sen palan taivasta sisällään ja siinä meni se mahtimahdollisuus. Surullisenkuuluisaa. Seuraavaksi on toinen ääripää näistä hissukoista; ne joujout. Vitusti viinaa, vitusti frendei, vitusti tekemist ja voi jumalauta ku on mahtavaa olla kännis. On niin klishee, niin klishee ettei mun tekis ees mieli sanoo tätä. [perjaatteessa asian ollessa klishee ja minunkin sen allekirjoittava se luultavasti on totinen tosi ja meillä ees vähän synkkaa yhteiskunnan kanssa]. Kaltaiset tuon ihmistyypin eivät ole mistään kotoisin. Tai he eivät ole minkään koti. "Peittelet epävarmuut mut nään sen silti"- ja vaikkei ees näkis niin kamoon! Niiden täytyy kokoajan olla todistamassa olemassaoloaan jatkuvalla kuittailulla, sekoilulla, toisten ihmisten mielistelyllä tai jollainlailla allthetime. Mahtaa olla mukavaa sitten kun joskus jää yksin tutkiskelemaan itseään, jäätyään loukatuksi, tai todella loukattuaan jotain josta itsekin kärsii. Sillon vähä eri ääni kellos ja menoa taas. "On todellisuus piinaa hetkittäin, selevinpäin".
Helvetti taas sitten. Helvettiin pääsee kaikki itsensäpettäjät. Taino pääsee ja pääsee, ennemminkin tosiaan joutuu. Sellaset elää helvetissä jotka ei enää edes itke itseään uneen iltaisin vaikka elävät kuplassa. Sellaset on kovaa vauhtia matkalla, jotka itkee itsensä uneen iltaisin ja silti jatkaa silmät lasittuneina elämäänsä. Masennus, riippuvuus, ahdistus. Ne on sitten itsestäjohtumattomia syitä joutua helvettiin. Riippuvuus ensin, siitähän se kaikki yleensä alkaa. Ihan mistä vaan voi olla riippuvainen. Kaikki mikä liittyy normaaliin elämään; seksi, alkoholi, tupakka, ruoka, herkut, huumeet, urheilu..; voi kehittyä huomaamatta riippuvuudeksi. Kun mikään ei riitä, alkaa salaa toistamaan jotain toimintaa ihan hullun lailla, joka välissä. Alussa sillä haetaan nautintoa, sitten sitä aletaan toistaa ja toistaa, salaa ja lopulta siitä seuraa vaan ahdistusta. Koska toimitaan muilta salaa ei muut välttämättä näe riippuvuutta vasta kun henkilö vaipuu ahdistuksen kuilun kautta kohti depistuulia(=masennus). Alkoholistejen toilailua ja mokailua kännissä arvostellaan tyylillä; no mitä meni juomaan. Narkkareita todella halveksutaan räkimällä päälle ja karttamalla. Anorektikoille vittuillaan; vittuku oot läski juu, ala syömään. Nymfomaanin jäätyä kiinni puolisolleen hakataan ja jätetään; se on sen ansainnut. HERÄTYS ÄÄLIÖT!!! Noi ihmiset ei selviä edes vesilasin juomisesta ilman mieltöntä ahdistusta, sitä pakkoa lähteä taas viiltämään sieluaan(ja jossain pisteessä sen temppeliäkin) taas uudestaan. Riippuvuudet on sairauksia, joita peitellään, joihin ei haluta apua. Addiktit elävät yksin helvetissä josta eivät löydä mitään tietä ulos. Se taas on ahdistus. Ja tämä kaikki johtaa(tai on jo johtanut tai alkanu) masennukseen.
Toinen ihminen voi ajaa helvettiin. Pettämällä, henkisellä kidutuksella, alistamalla... Ahdistusvaiheesta loppuun matka addiktien kanssa on sama. Itsensä arvostaminen, halu elää ja usko ihmisiin katoaa. Keksikääpäs sellaselle ihmiselle syy elää? Aika hiljasta on. [tottakai apua hakemalla, saamalla voi pelastaa itsensä. Avunhaku vaan yleensä on aika heikonlaista alistetulla...]

Se sama tyttö on nähnyt helvetin, nahkatakkinen tyttö
Se sama tyttö on uskonut ihmisiin