itsensä julkituonnista

"Oon vainoharhainen sen suhteen ketä kutsun kotiini; Mikä on tän hutsun motiivi?
No nyt on pari neitii raivoissaan, sori mut kaikki elää omissa maailmoissaan."
Lainaus kotiteollisuuden kappaleesta{Liian hyvää ollakseen totta->loistava sanoitus, kotiteollisuuden tapaan.}.

Kaikki haluavat olla hyviä tyyppejä, haluavat tulla hyväksytyksi. Ei tietysti kaikki samaan tapaan hyviä tyyppejä, jokainen tyylillään. Se on täysin luonnollista, eihän ihminen pärjää ilman toista ihmistä, ei ole koskaan pärjännyt. Sekin on siis luonnon oma itsesuojeluvaisto joka näin neuvoo toteutettavaksi.

big Brother on siitä mielenkiintoinen sarja, että sitä voi seurata psykologian kannalta. Ziikaa kun jonkunsuuri määrä toisilleen tuntemattomia maantallaajia asetetaan selviämään oman onnensa nojaan. Tarkoitan oman onnensa nojaan -termillä itsensä likoonlaittamiskykyä ja sosiaalisia taitoja, pinnaa sekä omaa moraalia ja omanarvontuntoa. Talossa nuoleskelu on ehkä tarpeellisin taito mikä päästää pisimmälle. Ensin pitää päästä sisälle taloon, ottaa oma paikka ja sopeutua joukkoon. [edellä asma asia sanottuna kolmella eri tavalla, oletan ymmärryksen syntyneen]

Jollainlailla asukkaiden on päästävä myös katsojien suosioon, eihän muuten mistään tule ei mitään. Taino, tulee itseasiassa, nimittäin häätö. Häätö miniyhteiskunnasta, kelatkaa oikeessa, isossa maailmassa; minne joutuu ne, ketkä häädetään täältä?

Rinnastan siis Big Brother:n yhteiskuntaan. Halutaan alkoholia ja tupakkaa -> päihteitä. Halutaan läheisyyttä, tuoda itsensä esille ja olla suosiossa. On hauska seurata ihan omasta puolestaankin pelkästään sitä, millä hinnalla porukka toteuttaa halujaan. Tässä kohtaa moraalipsykologia alkaa mietityttää. Talossaolijat joutuvat tilille ihan jokaisesta tekemisestään, aivan kuin normaalissakin elämässä. Toisin kun normaalissa elämässä joutuu tilille käytännössä vain itselleen, talossa joutuu selittelemään tekemisiään "koko kansalle", tarkennettuna katsojakunnalle. Millaisen kuvan sitä haluaa antaa itsestään? Tekemisillään ja sanomisillaanhan se kuva nyt sitten muodostuu. Eli perjaatteessa jos jättää kaikenlaista tai jonkun aihealueen tapojaan peitellä, peittää myös osan itseään, alkaa pihtaamaan elämänkatsomustaan. Sitten puhutaan "kuinka hän on niin aito" lässynlässyn. ja sitten ne, jotka toteuttavat itseään täysin, pistävät todella itsensä likoon ja antavat kriitikoille puheenaiheita tai aiheuttavat keskustelua ulkomaailmassa ovat täysiä pellejä. riippuen tabusta jota rikkovat heidät leimataan huoriksi, paskanpuhujiksi, naurettaviksi jne. se siitä aitoudesta.
eihän siveellisyys tee ihmisestä aitoa. Se tekee ihmisestä reilun. kaksi täysin eri asiaa. toki, mielestäni, molemmat piirteet ovat arvostettavia.

vai eikö seksuaalisesti aktiivin aivoista löydy mitään aatteita?
onko paskanpuhuminen toisen haukkumista/vihaamista vai oman mielipiteen julkituontia?
eikö hidas blondi tunne mitään oikeaa?¨
haluaako lainrikkoja vain pahaa?
onko itsemurhaa suunnitteleva tai sen toteuttaja huomionhakuinen luuseri?
onko kaikki "häiriköt" esittäjiöitä?
onko mahdotonta että pettäjä silti rakastaa puolisoaan?

vitsit, listaa voisi jatkaa vaikka kuinka ja pitkälle. Ainakin omassa mielessäni herää vain epätoivoa, MIHIN TÄSSÄ NYT SITTEN USKOA?
tekemällä oppi, sanat selittää ja teot todistaa.
Ajatus on tärkein. Se vain; mtien voi päästä toisen pään sisälle, sinne missä ne ajatukset pyörii ja hyrrää? Vastaus on yllättävän yksinkertainen - ajan kanssa, tutkiskellen itseään, toista kuunnellen ja tekemällä toiselle sen minkä toivoisi itselleen tehtäväksi.
mikäli vastapuoli osaa arvostaa ja vielä näyttää sen omalle itselleen, saattaa olla sydän paikallaan.