rakkauden, kuka sai aikaan sen

ihmisestä voi kiinnostuu niin monella tavalla. jos kiinnostuu jostain henkilöstä sillä suurimmasti tarkoitetaan sellaista romanttisseksuaalista kiinnostusta. todellisuudessa ajattelen kiinnostuksen voivan merkitä mielettömästi erityylisiä tuntemuksia herättävää kiinnostusta.
puhutaan että tavatessaan ihmisen ensikertaa tapahtuu itselle ENSIVAIKUTELMA hänestä. voit ensisilmäyksellä rakastua, vihastua, hiljentyä, hämmentyä, kiinnostua- tuntemuksia ihmistä kohtaan on lukemattomia. tottakai jokainen ihminen herättää sellasen blandiksen tiettyjä aatoksia, ollaanhan me kaikki vähänniinkun omia persooniamme. toivottavasti. [tässäkin voi vähän väliin nussia pilkkua, jonkun kliseen klikin jäsenet voivat tietysti herättää samanlaisiä ällötys-ihastus-ajatuksia]
kiinnostus voi saada kipinänsä joistain ulkoisista piirteestä; elämänkatsomustaan pukeutumisellaan esimerkiksi todistava pistää usein silmään. hengenheimolaisen tapaava henkilö helposti kiinnostuu kaltaisestaa. ainakin kiinnittää tarkemmin huomiota ja kokee samanmoisuudentunnetta tätä kohtaan. onhan se mukavaa päästä keskustelemaan ja toteamaan ah-en-ole-ainoa-maailmassa -helpotuksen. ulkoista kiinnostusta herättää hyvinkin usein ja todella suuressa määrin seksuaalista kiinnostusta heteroiden kohdalla vastakkaista sukupuolta kohtaan, seksuaalivähemmistöt sitten omien viettiensä mukaan. nuorison, sekä ikinuorten keskuudessa kommentti "ah,panisin" on hyvin, hyvin yleinen. tämän kiinnostuksen herättää usein timmi keho ja viettelevä hymy, pahat pojat ja isotissiset blondit on niitä kliseisimpiä maailman panopupuisuutta toitottavia muotteja. vahingossa tällälailla kiinnostunut ihminen saattaa ajatella rakastuneensa sydämensä pohjalta, vaikka jätkällämuijjalla ois kuinka pissi päässä, moraalitietoisuus lapsuuteen unohdettu tai muutenvaan vitun tyhmät jutut. pitää olla tarkkan ku porkkana eikä antaa anteeks tollasia superpuutoksia oman villin pilvissäleijailevan pääkopan extemporeerakkauden sokeuden vuoksi. yleisin herännyt kiinnostus koskee kaveruutta. kavereita usein on ihmissuhdelaaduista eniten lukumäärällisesti, siihen kun usien ei sikan vaadita mitään yliluonnollisia telepatiataitoja tai velvotteita ymmärtää kaikkia vastapuolen kummia tekosia tai ajatelmia.tällainen kiinnostus usein syttyy aika helposti, riittää että on suhteellisen inhimillinen ja toimiva kaveri. kavereiden kanssa voi hengata porukassa; räkii ringis ala-asteen jalkkiskentäl tai shoppailla kaikki rahat turhanpäiväsyyksiin. {niiet opintotukien varassa elävä untuvikko saa loppukuun elää pyhällä hengellä...} nojoo, voi sitä tehdä kavereiden kanssa vaikka mitä muutakin, fiksujakin juttuja. yleismääritelmä kaikille toimille on vapaa-ajan vietto, työnteko, koulunkäynti tai mikään vastaava. monella tavalla koskettava ja mielenkiintoa joko sillä ensikohtaamisella taikka jonkunaikaisen hengauksen jälkeen herättävä henkilö herättävä henkilö saa jonkun randomin kiinnostumaan itsestään ystävänä. sitä ei vain voi sanoa, kertoa tai selittää mikä sisällä pistää kuivan pölkyn pesään että syntyy näinkin hieno kun ystävyyssuhde.näen ystävyyssuhteen samanarvoisena suhteena ja tärkeänä elämänehtona kun romanttisenkin ystävyyssuhteen kokemisenkin. kaverista kun pitää sillälailla nähdä piirre joka saa viettämään aikaa väkisin kanssaan, ystävyydessä tai romantiikassa sitä ei usein vaan voi yksiselitteisesti tietää. itse mä ainakin usein mietin miten oon löytäny ihmiset joita kohtaan tunnen niin suurta välitystä että voin suoraan sydämestä sanoa "rakastan sinua". kun ei se kato ulkomuotoa, tekemisiä/kiinnostuksenkohteita, suoraa mitään luonteenpiirrettä, henkilöhistoriaa eikä välttämättä ees samaa elämänkatsomuksellista näkemystä. whätää?! luulen sen olevan ripaus kaikkea mahdollista. kai ystävä on sellanen jonka ongelmat herättää äidillisiä tuntemuksia, huonot puolet saa hymyilyttämään ja mikä oleellisinta; tämä saa pantua vastaan, annettua sinulle paljon ja ymmärtää sanattomasti. Sanaton ymmärrys kasvaa ystävyyden syventyessä. oikeel hetkel lähellä, oikeella hetkellä antaa vaan olla. {tässä kohtaa annan limasen kielarin teille mun helmet<3} opettajat, vanhemmat, valmentajat ja sellaset sosiaalitantat jotka kuuluu elämään on auktoriteettejä. jotkut niistä on sulle auktoriteettejä, toiset laittaa räkii naamalle. kaikilla toivottavasti, oletettavasti on jossain elämän vaiheessa ollut joku vastaava joka on ollut kiinnostava auktoriteetti. sellasta arvostaa taas erilailla. mikäli ei tunne minkäänsortin kiinnostusta esimerkiks jotain opettajaa kohtaan häntä tuskin jaksaa arvostaa. se taas johtaa sellaseen repiä-pelihousut -toimeen. se on vittumaista, on vaikka aine jota oot aina rakastanu ja joka on oikeesti kiinnostanu, sit tulee joku kusipää sulle aukoo ja tuhoo intohimon. tänks ja vittu lentää. jotain randomiakin kohtaan voi tuntea auktoriteettista kiinnostusta. fanitus ja vastaava tai kateus johtaa usein turhaan nuoleskeluun joka ottaa sikana pottuun sellasta joka taas ei koe tarvetta todistaa ihailijoittensa kautta olemassaolonsa hienoutta tai on senverran irrallinen ja sinut ettei jaksa mitään persekärpäsiä. vaikkois kuinka kusipää ihailijaansa kohtaan ni yhtälailla kun seksuaalisessa kiinnostumisessa jää unholaan eikä sokeudeltaan kykene heräämään horrostelmastaan. hyvin kuluttava kiinnostuminen näinollen.
Kiinnostuttuasi johonkin jatkuu polku tämän kanssa, joitain ei vaan unohda koskaan vaikka kuinka toivoisi. toiset tajuu tutkiskeltuaan olevan turhan palikoita itselle ja mikä paras vaihtoehto; vaistosi herätti tunteen oikeaa henkilöä kohtaa ja pääsee jatkamaan elämiänsä yhdessä, syntyy symbioosi ja ah, ilman olisi haluttomampaa.
Näistä on sikamaisesti paljon lisähaaroja, ei tällänekää oo mustavalkosta ja yksitoikkosta, eikä kaavoihinkangistunutta. ihan vaan elämää, tuolta jostain korkeemmalta määriteltyä. hassua on, joku ihme aivohäiriö kun ihmisille on luotu, ettei järki ja tunteet pääse aina yhteisymmärrykseen.
"Mutta se on jo toinen tarina" -muumipappa(Muumipapan muistelmat)