KAKSINAaISmaisesta de MORAALI

otsikko on taidetta. -straight to The Hell.
puhutaan kaksiolomuotoisesta ilmiöstä; kaksinaismoraalista. molemmille olomuodoille ominaista on sen perustuminen oman ja kanssaihmisen moraalin tarkastelukulman likinäköön.
toinen, näkyvä olomuoto on kaikille arkipäivää ja tuottaa jokapäiväiseen elämään valtavan mausteskaalan {toisen ihmisen käyttäytymisperusteita kun voi spekuloida loputtomiin}.
kirottu, tabuttu olomuoto liittyy niihin ahnam; omiin valintoihin ja sitä kautta toimintaasi.
ai mitenniin tabuttu?
perjaatteen ollessa näinkin helvetin simppeli kehkeytyy käytännöstä mahdoton. ai mitäkö tarkotin? eikö kuulostaisikin sangen hyvältä; tee toiselle se minkä toivoisit heidän tekevän sinulle. vaikka ihmisen näköaisti onkin moniulotteinen ja suurella osalla huomattavan väripitoisa, sitä harvoin kykenee tsiigailemaan tilanteita mistään muusta kuin siitä omasta, suppeasta perspektiivistään. totta, eihän sitä konkreettisesti kykene ottaa toisen silmää käteen ja punnitsee sinisilmäsen silmin ohiliukuvaa tilannetta jonka pienillä siansilmillään totesi sulavakulkuiseksi. siinähän sitten kelailee keskenään mitä vittua mikstoi kattoo mua ku halpaa huoraa. siksi.

toivottavasti johdantoteksti oli tarpeeksi vaikealukuista sillä seuraavaksi käydään läpi oman moraalisi epäkohtia. yksinkertaisuuden nimissä pysyn tekemisissä, tekemättäjättämiset jätän seilailemaan tulevaan jota odotellessa voi niitä hiukan kalastella, katsastella.

ärsytys ilmiönä on synnyttävä lähestulkoon jokaisensorttista ihmissuhdeongelmaa. ihmisten kanssakäydessä toista osapuolta alkaa ärsyttää jokin todellisuudessa pikkiriikkinen seikka. the klishee; mikset sä soittanu vaik lupasit? vaikka helvetti soikoon, jos se kaiken senhetkisen kiireensä keskellä olisi teitsille soittanut, olisi kysymys kuulunut; miks oot tommonen? kuule, justvainainoastaan SINUN vuoksesi. jotta sinulle tulisi hämmentynyt ja hölmö olo. todellisuudessa kaikessa yksinkertaisuudessaan vastaus kuuluu, unohdin täysin / este toiminnolle. los panicosin iskiessä ottaa munan käteen ja tiedustelkaamme kunnes oppi syyttömän syytösten turhanpäiväisyydestä iskostuu mieleen.
ylle heittämäni esimerkki sisältää kaavan vastaavanlaisiin katkeruuttakylväviin tilanteisiin. lähtökohta tilanteessa on snadi semiärsytys. kuten jo paljastin johdan tämän niinkin pitkälle notta naamalle nousee nutturoita kun katkeruus saa vallan. mikä ajaa ihmisen siihen tilaan, wää?? -oletukset. sitä odottaa jotain ja saa siitä ristiävää. harvoin ymmärtää vian olemattomuuden toisessa, kun ei sitä itseäänkään pygee syytellä toisen käytöksestä. vaikka halu ja sitä kautta "pakkomielle" itsellä pakottaa toimimaan tietyllätapaa ei sillä perusteella voi olettaa kenenkään toisen toimivan vastaan samoin. välttämättä.

Unsatisfied, I skip my pride, I beg you dear...

raadollista edeltäneessä lienee se, että itse toimii samoin. tarkoitan sellaista ihmistä kohtaan, jota johon tuntee kuten "vääryyttä itselleen tehnyt henkilö sinua itseäsi kohtaan".

pieni ajatus paperilla, bittitaivaassa.

honestly, honey

vitun luottamus.
tuollee voisi alottaa katkeruudesta sitkeän, kapinallisen tekstin rehellisyydestä. tekstin voisi silloin lukea läpi, nyökytellä kuin keskustelisi kasvokkain petetyn kanssa kusipäästä. laajentaa silmänsä ja kaikessa vilpittömyydessään todeta henkevästi; NIINPÄ.


-paita mikä mulla on päällä, huomasin siinä olevan lehmänpaskaa hupussa.
-viimeviikolla koulussa juttelin jonku randomjäbän kanssa frendin mesessä. siinävaiheessa kun hän alko olla ihan mehuissaan, totesin seuraavaksi olevan parranajon aika... meni jätkä hämilleen, perus100%hetero, kuvitteli vissiin keskustelevansa naisen kanssa.
-en ole kirjottanut tänne julkastavaa matskua ikuisuuteen. en ole osannut. olen puhunut paljon, hiljentyny sitäkin enemmän.
{totta kaikki.}

" On niin helppoo hautautua tyhjiin kasvoihin / Stop-merkin kohdalla vain kiihdyttää lujemmin / Hölmöistä hölmöin ei vieläkään kohdannut vertaistaan / Taas voittajalle kruunu ojennetaan "
[kiittäkäämme apulantaa kappaleesta Odotus]

feidata on sana, verbi, joka käy pikkuhiljaa saatanan klisheiseksi. "se feidas", kuulostaako tutulta? kun joku FEIDAA, ni eikö se meinaa vain sitä notta tälle tuli parempi syy olla tapaamatta, verrattuna syyhyn tavata. ai sekö termistä feidata juuri tekee kapinaa ja katkeruuttaherättävän?
sama tyyppi edellisessä hengenvedossa toteaa kuulumisistaan jotain helvetin yksinkertaista; hyvää kuuluu, smile! seuraavassa hengenvedossa ehtii jo toivottaa kusipään helvettiin, "siis se puhu niin täyttä paskaa, ku sit se taas sano tällee". HERÄÄ PAHVI. feidaus, kyseisellä kirosanalla kuvaten on rehellistä. sitä ei kannata keskenään lähteä rinnastelemaan mihinkään syyhyn/seuraukseen, sillä tunnetta, joka feidarin valtasi on katkeralle pähkäilijälle mahdoton nakki. epärehellistä feidauksesta tekee vasta sen selittely; tottapuhumalla harvoin tulee uskotuksi, kaunistelu pönkittää omaa, saavutettua mainetta; saa toisen tuntemaan sille mieleistä tunnetta. epärehellinen vastaus halventaa vastapuolen.

paskanjauhanta on liian yksinkertainen aihe kirjottaa. kaikessa yksinkertaisuudessaan kun jauhamisella on yleensä perästäkuuluu, vain yksi syy. Minä itte. se sama homma minkä oppii hyvinhyvin pikkuruisena; esittäminen. lets teik ön esimerkki- kun viimeksi tietoisesti annoit toisen ihmisen ymmärtää väärin tulevan tekemisesi; mitä halusit sillä aiheuttaa hänessä?
mä tein niin eilen, illalla. sanoin olevani äidillä, todellisuudessa olinkin stadissa. sanoin olevani äidillä, koska siellä minun oletettiin olevan. ihminen, jonka vuoksi stadissa sillä hetkellä lorvasin on jännittävä ja toiset suhtautuu minuun suopeammin mikäli olen hiljaa kyseisestä lorvailusta toisinaan. helvetin simppelisti muotoiltuna koko kappaleen voisi toistaa näin: jottei musta tiedetä kaikkea. toisto on helppo ja yksinkertainen, tosin ei tyhjentävä. ennen kaikkea jauhantaa.

liian hauras on alaston mieli? avautumaan kun alkaa sitä antaa älyttömästi. antaako sitä itselleen vai toiselle, se ratkaisee sen, avautuuko loppujen lopuksi at all. pakko saada puhua- pakahtumisilmiön iskiessä kelpaa whatever, joku. se oli viuhahdus. rauhassa, luottamuksella avautuessa antaa muutakin kun informaation siitä että vituillaan on tääki paska. mennään kohti tuntemusta. rehellisyyden taivaallisinta olomuotoa. olomuodon taivaallisuus piilee siinä, ettei loppua tule, ei tule vastaan maaliviivaa. mitä enemmän luottamus kasvaa, sitä enemmän voi riisuutua ja totutella alastomuuteen. tietyissä tapauksissa voidaan puhua henkisestä rakastelusta. sinne tie on pitkä ja pölyinen.

"sä oot mulle pala taivasta"