KAKSINAaISmaisesta de MORAALI

otsikko on taidetta. -straight to The Hell.
puhutaan kaksiolomuotoisesta ilmiöstä; kaksinaismoraalista. molemmille olomuodoille ominaista on sen perustuminen oman ja kanssaihmisen moraalin tarkastelukulman likinäköön.
toinen, näkyvä olomuoto on kaikille arkipäivää ja tuottaa jokapäiväiseen elämään valtavan mausteskaalan {toisen ihmisen käyttäytymisperusteita kun voi spekuloida loputtomiin}.
kirottu, tabuttu olomuoto liittyy niihin ahnam; omiin valintoihin ja sitä kautta toimintaasi.
ai mitenniin tabuttu?
perjaatteen ollessa näinkin helvetin simppeli kehkeytyy käytännöstä mahdoton. ai mitäkö tarkotin? eikö kuulostaisikin sangen hyvältä; tee toiselle se minkä toivoisit heidän tekevän sinulle. vaikka ihmisen näköaisti onkin moniulotteinen ja suurella osalla huomattavan väripitoisa, sitä harvoin kykenee tsiigailemaan tilanteita mistään muusta kuin siitä omasta, suppeasta perspektiivistään. totta, eihän sitä konkreettisesti kykene ottaa toisen silmää käteen ja punnitsee sinisilmäsen silmin ohiliukuvaa tilannetta jonka pienillä siansilmillään totesi sulavakulkuiseksi. siinähän sitten kelailee keskenään mitä vittua mikstoi kattoo mua ku halpaa huoraa. siksi.

toivottavasti johdantoteksti oli tarpeeksi vaikealukuista sillä seuraavaksi käydään läpi oman moraalisi epäkohtia. yksinkertaisuuden nimissä pysyn tekemisissä, tekemättäjättämiset jätän seilailemaan tulevaan jota odotellessa voi niitä hiukan kalastella, katsastella.

ärsytys ilmiönä on synnyttävä lähestulkoon jokaisensorttista ihmissuhdeongelmaa. ihmisten kanssakäydessä toista osapuolta alkaa ärsyttää jokin todellisuudessa pikkiriikkinen seikka. the klishee; mikset sä soittanu vaik lupasit? vaikka helvetti soikoon, jos se kaiken senhetkisen kiireensä keskellä olisi teitsille soittanut, olisi kysymys kuulunut; miks oot tommonen? kuule, justvainainoastaan SINUN vuoksesi. jotta sinulle tulisi hämmentynyt ja hölmö olo. todellisuudessa kaikessa yksinkertaisuudessaan vastaus kuuluu, unohdin täysin / este toiminnolle. los panicosin iskiessä ottaa munan käteen ja tiedustelkaamme kunnes oppi syyttömän syytösten turhanpäiväisyydestä iskostuu mieleen.
ylle heittämäni esimerkki sisältää kaavan vastaavanlaisiin katkeruuttakylväviin tilanteisiin. lähtökohta tilanteessa on snadi semiärsytys. kuten jo paljastin johdan tämän niinkin pitkälle notta naamalle nousee nutturoita kun katkeruus saa vallan. mikä ajaa ihmisen siihen tilaan, wää?? -oletukset. sitä odottaa jotain ja saa siitä ristiävää. harvoin ymmärtää vian olemattomuuden toisessa, kun ei sitä itseäänkään pygee syytellä toisen käytöksestä. vaikka halu ja sitä kautta "pakkomielle" itsellä pakottaa toimimaan tietyllätapaa ei sillä perusteella voi olettaa kenenkään toisen toimivan vastaan samoin. välttämättä.

Unsatisfied, I skip my pride, I beg you dear...

raadollista edeltäneessä lienee se, että itse toimii samoin. tarkoitan sellaista ihmistä kohtaan, jota johon tuntee kuten "vääryyttä itselleen tehnyt henkilö sinua itseäsi kohtaan".

pieni ajatus paperilla, bittitaivaassa.