ajan käyttöoikeuspulmasto

ai miksikö en kato telkkaria? helvetti, tsiigatkaa vaik maikkarin mainoksia!
-ai närästääkö?
-minkäs teet, kokoajjan tekemistä ja menemistä eikä koskaan kerkee syyä kunnolla...
[sanoo mies joka vetää hokkareita jalkoihinsa tuskanpuna naamallaan, saletii puhelin povarissa]
-kokeileppa renniee, mulla se autto.
{älkää kiinnittäkö huomiotanne olleeko ylläleijaileva dialogi nimenomaisesti rennie-mainoksesta, joku saatanan vatsahappomainos ny baithevei oleili kyseessä}

henkilökohtaisesti oo kristus itsellesi. itseäni ei niin ärräpäistä vältsisti renniemainokset, pyydän teitä yhdistämään otsikon ja dialogin sen osan mikä siihen on liittyvä. jes, kaikki samas venees eikä kukaan hyppää laidanyli ennenku olen päässyt tulostamaan kokohelahoidon.
tämän päivän kotitalouksissa arkeen ei liity lähes laisinkaan täysfyysisiä kodinhoidollisia toimia. KOTIÄIDIT ÄLKÄÄ SIHISKÖ! kelatkaas nyt; sähkölämmitys, tiskikone, sähköliesi, sähkösauna........... mukavuudet, ne tekee elämästä helpompaa. sanotaan; liukenee enemmän aikaa "itselle". miten tämä aika "itselle" sitten käytännössä suodattuu? telkkari; the sosiaalisuudenkilleri, tietsikka; vitunsiistii vaa dataa, shoppailu; rentouttavaako? joo, siinähän poltatte rahojanne.
edellämainituihin tehokkaisiin ajantappokeinoihin lukeutuu ällistyttävän mielettömästi sellaista, joka on meille niin jokapäiväisen mukavaa, että uskomme itsemme riippuvaiseksi siitä. vaikka loppupeleissä aivottomaan turhamaiseen toimintaan lisäämällä jotain todelliseen hyvinvointiin kehittävää tuntuisi hippasen nollaavammalta ihan vaan tappaa minutti-minuutilta hupenevaa elinaikaa.
meitsi kelaa, notta ihmiselämän lopullinen funktio on kuolla{toivottavaa joissain tapauksissa olisi epäilemättä viisasta jättää palanen itsestään maanpäälle todistamaan itsensä olemassaolleutta, jos näet on tullut keksineeksi jotain yhteiskuntaan positiivisesti vaikuttavaa}. tarkoitan, ainoa must-juttu, joka on tehtävä, on kuolema (syntymästä lähtien kuolemaantuomittu, sinäkin lukeudut niihin). joo, uskokaataiälkää, ajankulun helpottamiseksi on tottahelvetissä erittäin kannattavaa toimittaa jotain asioita. niitä, jotka tuntuvat oikeilta.
kannustan elämäänikuuluvia helmiä jättämään toimittamatta joitain askareita, joista he puhuvat äänensävyllä joka nostattaa muotti-inho-niskavillani pystyyn. kokeilkaapa huviksenne kaatuuko maailma päällenne mikäli jätätte tekemättä viisi matikantehtävää tai kuoleeko joku mikäli sänky jää petaamatta jonain sateisena, sangen eikkohappisena maanantai-aamuna. kuten sanottu, mikäli aurinko ei seuraavana aamuna nousekaan, pistäkää mun piikkiin.

noh, palatakseni samalle aihealueelle ajan käyttöoikeuksiin sanompa vain, että koettakaa nähdä vaivaa mukavuuksienne eteen. ruoka on todella maukkaampaa kun siitä nauttii hyvässä seurassa, rakkaudella tehtynä. saunan lämpö tuntuu pehmeältä, raitistavalta sekä erityisesti rentouttavalta mikäli sen on omin näppärin sormin lämmittänyt ajan kanssa. kun kyykistyy kiukaanpesän eteen lisätäkseen puita iloisena paukkuvaan saunan sydämeen sitä on päässyt käsin koskettelemaan, sitä alkuperäistä lämmönlähdettä josta ihmiskunta pyrkii pyrkimistään juosta poispäin. vissiin sillä tulensytytys vie enemmän sitä surullisenkuuluisaa "aikaa".
en sano tiskaamisen kuuluvan lempparihommiini, päinvastoin, lähestulkoon inhoan sitä. samaten en myöskään pidä tiskikoneentäytöstä. nuo kaksi seikkaa ovat pikkiriikkisiä verraten siihen vahinkoon, joka sattuu toisinaan. tehdän kovaa vauhtia lähtöä paikkaan x [minnee luonnollisesti ajetaan autolla, tai matkustetaan julkisilla, käveleminen kun vie aikaa ja pyöräily on raskasta], kunnes voihelvetti, tiskikone pesee vielä! no, eikai auta kun lösähtää kiireineen sohvalle tsiigaa telkkaria kunnes sähkösyöppö emäsviljelymasiina lopettaa palveluksensa. sitte talla pohjaan.
mielestäni tuntuu hurjasti oikeutetummalta syödä astoista jos lianpoistamiseksi joutuu hieman näkemään vaivaa, kerran meidät on luonnonlakeja vastaan tänne pistetty pärjäämään. luonnotontahan se on kuinka ei jouduta odottelemaan esimerkiksi vaatteiden kuivumista. pesukoneen pestyä vaatteemme jatkamme niiden tien kuivausrumpuun. pahimmassa tapauksessa "on ihan pakko laittaa tää toppi tänään, vittu, siin on appelsiinitahra helmassa". eiku keskenään koneeseen, sitten kuivausrumpuun- lopuksi lämmin, puhdas paita päälle.

patteritkin on kätsyä vain kääntää hotille. kuinka moni todella tietää mistä sen oman kodin lämpö loppuviimeksi saapuukaan? emmä nyt tarkotakaan jotta kaikkien talouksine tulisi tulla uskoon ja vaihtaa lämmityssysteeminsä sellaiseen, jonka eteen joutuu nädä hieman enemmän vaivaa verrattuna sähkölaskunmaksuun, tarkoitukseni olisi saada porukka vähän kelaa niiden vanhojen aikojen todellisia mukavuuksia, jotka ovat itseaiheutettuja. frendien kanssa voi varmasti harrastaa josjonkunmoista, muutakin kuin mesetystä, juoruamista ja juhlintaa. todellisien ystävyyssuhteiden eteen pitää tehdä niinki sikan pohjustusta kun paljastaa itsensä. ihan alastiksi ei riitä, sorry. päättelehän edellisestä riisuutumisen vakavuus, ku ei sitä voi sanoinkuvailla.

laatu korvaa määrän, eiksje? jotka yhtyvät, huge kädenpuristus! aihealueeseen, jonka läpi liidän epäkohdissa kahlaten sisältää lukemattomia määriä mahdollisuuksia tehtäville, jotka ovat toimitettavissa kahdella tavalla; sydämestä / pakosta.
onko kivempaa saada vertahikeäkyyneleitä -tyylillä aikaa käyttäen tehdyt lapaset vai koriste-esine, kakseuroo tiimarista- lahjapaperista suoraa tietä rojulaatikkoon {jos ei suorintatietä ni viimestään ensimmäisen tavaroidenkarsintaoperaation yhteydessä}?
entä; lämmin halaus, vai tekstari "mo" ?