tuli niin vilunväristyksellisiä tuntemuksia ympäriämpäri kehoani edellisen tekstin kirjoitettuani että tunsin väistämätöntä halua jatkaa hommaa hieman vielä.
viimeisen puolivuotisen sisälle on mahtunut ältsisti kaikennäköistä. suuresti esilläollut elementti lienee laiskuus. ahkeruus vastakohtana laiskuus mielletään suoraan negatiiviseksi piirteeksi ihmisessä, joka ei tunnu saavan mitään alotettua, saati sitten jatkettua loppumetreille.
ahkeruus sensijaan laiskuuden vastakohtana vaatii kantajaltaan älyttömästi. ahkera ihminen toimittaa tälle langetetut askareet moitteetta ja hoitaa velvollisuudentunteesta altaan pois pakolliset tehtävät niinkun odottaisi niiden loppuvan joskus. wää, hajoo pää! ei ole kaksi- tai kolmemiljoonaa ihmistä kun on maailmassa loppuunpolttaneet itsensä kantaessaan jatkuvasti niitä korsia kekoon josta samanaikaisesti liian moni niitä hajottaa, kantaa pois.
sensijaan letkeä ahkeruus on erittäin kannattavaa omata. mielestäni eräänlainen laiskuus ei lainkaan ole pahasta. terve omanarvontunto velvoittaa jokaista alaistaan lagaamaan joskustoisinaan oikeen niinkun sanotaan; olantakaa! sellaisina päivinä paheksuttu laiskuus on totally-out-of-game. tuo liittyy näettekös letkeään ahkeruuteen, ei sitä kukaan, ellei ole täysin noubadi sitten.
hyvänolontunteen eteen on tehtävä hommia, jotta se olisi aitoa. en tarkoita, kuten varmasti ymmärsittekin, että pitäisi puurtaa hikiottassa, vaan itsensälikoonlaitto lienee oleellisinta. jos maadutat itsesi sohvanpohjalle, se varmasti helpottaa fyysiseen väsymykseen sekä seurattomuudenkaipuuseen. tärkeää on kokea ylösnousemus muotoilemastasi sohvasta ajoissa, ennenkun iskee se lasikapaskuus joka sulkee kahleet ympärillesi. patalaiskuus on näinollen määriteltävissä tilaksi, jolloin henkinen jaksamattomuus aiheuttaa fyysisen kykenemättömyyden toimia missäänmäärin omaksi- tai jonkun toisen henkilön viihtyvyisyyden edistämiseksi. aika selevää, cá vi?
eiköhän toimiteta halujamme ja haluamattomuuksiamme sopivassa suhteessa. ymmärrys jokaisen ihmisen henkilökohtaisesta pygeyspistettä kohtaan saattaa yhteisöä mukavaisempaan arkipäivään. kenenkään ei tarvitse olla toisensalainen. antaa toisen lagaa, ekan dataa ja kolmannen vaik nostella painoja. tuntiessaan itsensä lasikaksi sitä voi kelaa notta tuottaako laiskuutesi nautintoa vai lisääkö ahdistusta.
siinäpä vasta pulma.
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti